Suomalaiset perheet ja vanhusten hoito: Uuden näkemyksen haasteet ja mahdollisuudet
Perheenjäsenet tulisi jatkossa kantaa suurempaa vastuuta vanhusten hoidosta, uskoo budjettipäällikkö Mika Niemelä. Tämä uusi näkemys herättää keskustelua ja käyttäytymistä, mutta onko se realistiikkaa ja mikä se tarkoittaa käytännössä? Tässä artikkelissa tutustutaan tähän aiheeseen ja käsitellään sen vaikutuksia sekä mahdollisuuksia.
Perheen vastuu: Nykyinen tilanne ja haasteet
Niemelän mukaan läheiset irrottavat jo nyt aikaa työstä ja sosiaalisesta elämästään vanhusten hoidosta. Tämä aiheuttaa huolta, että perheet eivät huolehdi vanhustensa tarpeista. Mutta onko tämä realistiikkaa? Sosiaaligerontologian dosentti Lina Van Aerschot Tampereen yliopistosta on mieltä, että perheenjäsenet osallistuvat läheistensä hoitoon jo nyt paljon. Hän huomauttaa, että vastuun siirtäminen yksilöille on epärealistista ja todellisuudesta irrata.
Van Aerschot on myös tutkija ikääntymisen ja hoivan huippuyksikössä Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo, että perheet eivät ole resurssit, jotka leijuu tuolla ilmassa, vaan heidän on tunnettu valjastaa niitä käyttöön. Lisääminen työssäkäyvissä perheissä hoivavastuu olisi usein epärealistista.
Vastuun lisääminen: Mahdollisuudet ja haasteet
Vastuun lisääminen perheissä voisi tarkoittaa, että perheet joko osallistuvat aiempaa enemmän läheistensä hoivan kustannuksiin tai tekevät itse hoivatyötä enemmän. Van Aerschot on mieltä, että tulevaisuudessa tilanne voisi olla yhdistelmä näitä molempia. Jos maksuvastuuta siirrettäisiin läheisille, vaarana olisi, että varakkaat pystyisivät ostamaan hoivapalveluja ja muokkaamaan läheistensä hoitoa. Vastaavasti, omaiset, joiden maksukyky on vähemmän, voisivat päätyä tekemään enemmän käytännön hoivatyötä.
Työmarkkinoiden vaikutukset
Van Aerschot huomaa, että hoivatyön lisääntyminen perheissä voisi aiheuttaa vaikeuksia työmarkkinoilla. Vaarana on, että ihmiset vähentävät työtunteja tai työarat lyhenevät. Tämä olisi ristiriidassa toisen poliittisen tavoitteen, työurien pidentämisen, kanssa.
Muistisairauksien vaikutukset
Muistisairauksien vaatiman hoivan merkitys on unohtunut keskustelusta, mukaan Van Aerschot. Pitäisi ymmärtää, mitä muistisairaan vaativa hoiva tarkoittaa käytännössä. Tämä voi tarkoittaa päivittäisiä soittoja tai käyntejä muistisairaan luona sekä jatkuvaa puhelimen päivystämistä tai valmiutta lähteä omaisen luokse.
Suomalainen keskustelu ja Euroopan mallia
Suomalaisessa keskustelussa on kuikuiltu esimerkiksi Etelä-Euroopan maihin, jossa perheet tyypillisesti kantavat suurempaa vastuuta vanhustenhoidosta. Mutta Etelä-Euroopan malli on myös ongelmaton. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa on kehittynyt eräänlainen vanhustenhoidon au pair -järjestelmä, jossa perheet palkkaavat hoivatyöntekijöitä tekemään töitä suhteellisesti huonommilla työehdoilla.
Hyvinvointivaltio ja tasa-arvo
Van Aerschot on mieltä, että Suomi on hyvinvointivaltio, jossa ihminen ei ole riippuvainen perheestään. Tämä luo tasa-arvoa ihmisten välille. Hän on mieltä, että perheiden vastuu hoivasta on viime aikoina lisääntynyt, ja ympärivuorokautista hoitoa annetaan aiempaa huonokuntoisemmille. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten avuntarpeet ovat todella vaativia. Vaikeasti muistisairaan ihmisen palvelutarpeet ovat ympärivuorokautisia.
Tutkimuksen tärkeä rooli
Tutkimuksen perusteella hoivatyö saattaisi kasaantua naisille, mikä ruokkisi sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Tämä aiheuttaa huolta, että naiset eivät käyneet töissä kodin ulkopuolella samoissa määrin kuin nykyään. Niemelä on mieltä, että hoivatyötä ei halua vain naisten tehtäväksi.
Perheen rooli ja valtion vastuu
Ajatus hoivavastuun lisäämisestä perheissä ei ole uusi. Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto toivoi kesällä 2025, että asiasta keskusteltaisiin enemmän. Murto on mieltä, että perheen rooli on monessa asiassa ulkoistettu valtiolle. Lähinnä tämä liittyy omien lasten ja vanhuuden turvan yhteydestä.
Keskustelun tervetulleisuus
Van Aerschot on mieltä, että keskustelu tervetullut. Perheiden vastuu hoivasta on viime aikoina lisääntynyt, ja ympärivuorokautista hoitoa annetaan aiempaa huonokuntoisemmille. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten avuntarpeet ovat todella vaativia. Vaikeasti muistisairaan ihmisen palvelutarpeet ovat ympärivuorokautisia. Tämän yhdistäminen työssäkäyvien elämään on mielestäni täysin epärealistista ja mahdotonta.
